buon natale !

Että hyvää joulua vaan ! Täällä joulu on oikeasti vasta kun siellä on joulupäivä. Käytiin morottamassa isovanhempia ja ne puhuu erittäin milanolaisittain eli en tajunnut melkein mitään. Jouluateria syödään sekä lounalla että illallisella ja kinkkua ei ole vaan täällä syödään lammasta. Luultavasti myös pasta löytää tiensä ruokapöytään muodossa jos toisessakin.

Eilinen meni sängyllä koti-ikävää ulvoen ja fazerin suklaata syöden (kiitos äiti ja muut höperöt, arvostan teitä ihmisinä) ja illalla tuli Mamma Mia telkkarista joten katsoin sen yläkerrassa viltteihin kääriytyneenä edelleen suklaata syöden. Vaihdoin kielen englanniksi koska dubbaus saa mun korvani vuotamaan verta.
Viime viikko oli viiminen kouluviikko ja sangen lepposa, tiistaina oli joulukonsertti (musiikkilukio, duh). Koulun jälkeen mentiin heti konservatorioon, siellä oli kolmesta neljään kenraaliharkat ja neljästä viiteen oli aikaa vaihtaa vaatteet ja meikata. Viideltä oli konsertti. Mulla ei ollut paljon tekemistä koska en soita mitään joten lauloin vaan kuorossa kaksi biisiä ja muuten istuin eri mukavavalla penkillä ja kattelin kun muut hermoili.
Kattokaa saatte videon

 

Hostisä ei oo mikään tekniikan ihmelapsi joten outo zoomailu ja heiluminen kuuluu asiaan.

Torstai oli viiminen varsinainen koulupäivä ja kattokaa kun mun hissanope on parempi kuin teidän kaikki opettajat yhteensä

Se tuli aamulla ennen tuntia ja sanoi että sille tuli tiistaina niin paha mieli kun sanoin etten mee kotiin jouluksi niin se osti minulle pienen joululahjan että hyvää joulua. 

Sydän suli, varsinkin kun tuo kirja ei oo pelkkää italiaa vaan siinä on enkunkielinen käännös myös. Olen sivulla neljäkymmentäseitsemän.

Perjantaina ei menty meidän kouluun vaan mentiin artisticoon joka on se varsinainen koulu koska musiikkipuoli on vaan alajaoke haarauma erillinen. Tai jotain. Artistico on se jossa oltiin eka kouluviikko syyskuussa ennen kuin musiikkipuoli muutti toiseen rakennukseen. 

No sinne mentiin ja se on niin sokkelo että pää alkoi särkeä ja roikuin ihmisten hihoissa ja repuissa etten eksy. Siellä olisi kuulemma ollut tarkotus olla eri tehtäviä mutta mehän ei tehtäviä tehdä ikinä joten pojat kaivo kitarat esiin ja koko päivä kahdeksasta kahteentoista meni näppärästi siihen kun istuttiin tyhjässä luokkahuoneessa ja huudettiin eri biisejä kolmen kitaran säestyksellä.

Kahdeltatoista käveltiin takaisin meidän kouluun ja sielläkin oli tarkotus olla lukkarin mukaan kuoro- ja soittotunnit. 

Mutta kun päästiin sinne niin meiltä kysyttiin että mitäs pitsaa otatte.

Tilattiin sitten kakskytyksi pitsaa kotiinkuljetuksella kouluun ja siinä venaillessa laulettiin vähän lisää ja sitten kun pitsat tuli niin mentiin luokkaan ja melkein tukehduttiin pitsaamme kun nauratti kaikki.

On sitä maailmanlopun päivää tylsemminkin vietetty. 

Kun kello tuli kolme muut lähti soittotunneille ja minä läksin kotiin mutta sitä ennen halittiin ja pussattiin poskelle koska me ollaan Italiassa ja sanottiin hyvää joulua.

Lauantaina mentiin Milanoon Feden kanssa, piti ostaa hostporukoiden joululahjat koska asiat on mukava jättää viime tippaan.

Tämä tässä on paikka jossa juna pysähtyy aina matkalla Novarasta Milanoon.

Saatte myös pikaisen kuvan Milanon vaatimattomasta tuomiokirkosta.

Saatte parempia kuvia siitä sitten kun itsekin saan. Sattu oleen vaan kännykkä mukana.

Pääsin myös suurimpaan H&Mään jossa olen ikinä ollut oikeasti se oli niin iso et eksyin enkä ehtinyt käymään kuin alimman kerroksen läpi vaikka olin siellä sentään kaksi tuntia. 

Ens kerralla kohteena toinen kerros.

Ostin ulkopuolella olevasta turistikojusta myös I♥Milano hupparin koska niin turistit tekee.

Me lähdetään uudeksivuodeksi taas vuorille ja toivottavasti muistan ottaa kameran mukaan.

Mut hyvää joulua teille kaikille sinne missä on lunta !

"ma sei finlandese"

Nyt on kuulemma jo joulukuu mut en oo itse sisäistänyt tätä kun eikö syyskuu ollut vielä eilen.
Aika menee kamalan nopeesti, huomenna olen ollut täällä tasan kolme kuukautta.
Arvatkaa mitä tänään tapahtui.
No mä kerron.

Heräsin puoli kuusi, torkutin kuuteen asti, nousin ylös kymmentä yli ja huomasin sen olevan ihan yhtä huono idea kuin jokaisena menneenäkin aamuna. Jotenkin vaan uskottelen itelleni et ehdin tekemään mun puolentoista tunnin aamutoimet puolessa tunnissa.
Melkein juoksin (melkein) bussipysäkille, missasin ekan, missasin tokan, missasin kolmannen mutta neljänteen ehdin. En ole tosin mennyt tällä neljännellä ennen ja siinä matkalla jossain kohtaa jo mietin että olenko horroksessani onnistunut nousemaan väärään bussiin koska se kääntyi väärään suuntaan liikenneympyrässä. Olin tosin liian väsynyt välittämään joten mietin vaan että soitan sit päätepysäkillä hostpapalle et viittitkö tulla hakeen.
Mut ei se sit ollukaan väärä bussi ja päädyin Novaraan ihan oikeelle pysäkille.

No sitten kun päästiin kouluun niin käytiin vaan kääntymässä luokassa koska ulkona oli lämpimämpi (plus kaksi astetta). Sitten italian ope tuli sanomaan et lämmitys ei toimi, saatte lähtee kotiin. Ja minä sain taas kuulla heittoja että "paitsi Sariana kun se on suomalainen niin ei sen ole kylmä".
Täällä on kuulemma sellanen laki että jos luokassa on alle kahdeksantoista plusastetta niin ei ole koulua. Tai jotain.

Joten lähdettiin käppäilemään takas keskustaan että päästään kotiin. Mulle opetettiin siinä matkalla jotain fraaseja napoliksi (etelän murre on niin erilaista että sille on oma nimi).Oli jengillä hauskaa kun minä yritin toistaa perässä.
Ne joiden junat tai bussit meni myöhemmin menivät kaffelle mutta minulla ei ollut hajuakaan koska mun seuraava bussi menee joten lähdin asemalle odottelemaan ja sain seuraksi yhden kaverin jonka juna meni vartin päästä. Opetti lisää napolia.

Olin kymmeneltä aamulla takasin kotona ja ajattelin että voisin ottaa pienet torkut ja sitten heräsin yhdeltä kun hostporukat tuli kotiin lounalle.
Tarinan opetus on että lähettäkää mulle villasukkia postissa täällä on kylmä.
Sunnuntaina jo otettiin joulukuusi esiin ja minusta se on ihan liian aikaista ja se koristeltiin ihan väärässä järjestyksessä mutta maassa maan tavalla.
Ja minä olin tietysti oma ihana itseni ja ripustin joulupalloja kuusen lisäksi kaikkialle mihin yletyin. Myöhemmin hostsisko kulki mun jalanjäljissä ja otti niitä pois ovenkahvoista ja kaapinkahvoista ja lampuista ja vessan peilin nauloista ja avainkoukuista ja naulakosta ja ikkunan saranoista mihin ne saa kätevästi killumaan ja maljakoista kun ei ne tänne kuulu
KUULUUPAS JOULU ON KAIKKIALLA
KAIKKIALLA MA SANON
Ei kyllä tunnu yhtään joululle vielä. Kun ei ole lunta eikä kukaan laula joululauluja.
Paitsi minä vähän.