Arvatkaa mistä tietää että näiden kouluvuosi on loppusuoralla ?
Korotukset lähestyy (kaikki aineet joissa on hylätty numero pitää korottaa, tekee järkeä) ja mitä lähempänä niitä ollaan niin sitä enemmän mun fb-aikajana täyttyy italialaisten stressin ja lievän ahdistuksen sävyttämistä epätoivonpurkutilapäivityksistä.
Yhdellä oppilaalla voi siis olla useampi aine (esim kuusi) korotettavana.
Paniikki leviää luokassa kulovalkean tavoin.
Suurin osa välkkäkeskusteluista alkaa "mont korotettavaa sulla on ?"
Näiden koulusysteemi on vähän hassu ja luokalle jääminen melko yleistä.
Kaks ja puol viikkoa jäljellä ja aion olla itkuherkässä tilassa koko ensi viikon koska se on viimeinen kokonainen kouluviikko.
Maanantai
10. päivä on kevätkonsertti, koulu loppuu kahdeltatoista ja mennään
konservatorioon missä hengataan loppupäivä kenraaliharkkojen ja
meikkaamisen ja kamerahuoraamisen merkeissä. Tiistaina koulu loppuu jo
yhdeltä, ja keskiviikko 12. päivä on viimeinen koulupäivä, joka me
näillä näkymin vietetään niinkuin se viimeinen päivä ennen joululomaa,
eli etsitään tyhjä luokka, pojat kaivaa kitarat esiin ja huudetaan
biisejä monta tuntia putkeen. Ja varmaan lopuksi tilataan pitsat.
Tiistaina
oli se musikaali mitä ollaan liikkatunneilla syksystä asti työstetty ja
täytyy sanoa että se meni paremmin kuin pojat oli harkoissa antaneet
ymmärtää. Ei ne tanssia osaa vieläkään mut ainakin suurin osa muisti
missä kohtaa piti mennä mihinkin suuntaan. Ja minun kädet tärisi vain
vähäsen kun tuli minun vuoro rynnättä mikrofoni kourassa lavalle
laulamaan.
Oikeasti jännitti pirusti ja kurkku oli ihan kuiva ja
tuntui että ääni ei kulje mihinkään suuntaan mutta kovasti jengi kehui
jälkeenpäin joten kai se ihan mukiinmenevä suoritus oli.
Videota
ette valitettavasti saa koska hostsisko kuvasi koko musikaalin alusta
loppuun, kesto tunti kolkyt viis, eli siinä menis noin kaks vuotta
koittaa lataa sitä bloggeriin. Sori.
Tuli käytyä myös
Firenzessä toukokuun alussa parin päivän ajan, laitan siitä kuvia kun on
enemmän aikaa koska blogger ja kuvien lataaminen ei tuu toimeen
keskenään.
Tuli ajeltua bussilla (ei mikään turistibussi missä on
katto avoin ja kuulokkeista kuuluu mekaaninen oppaan ääni) ympäri
kaupunkia ja tuli sellanen fiilis et täällä ois itse asiassa tosi kelpo
asua. Jotenkin kodikas. Eikä turhan iso.
Ja se paikallinen aksentti on niin asdfghjkl ihana en kestä.
Semmosta. Aattelin vaan tulla sanomaan et oon edelleen elossa ja ihana.