hups

Tämä oli hyvin raskas päivä.
Jotenkin kun aamulla herätessään ajattelee että wow tästä tulee hyvä päivä niin niille käy niin että ei ollenkaan hyvä.
Ensinnäkin, koulun vessassa oli hämähäkki. Miekkavalaan kokonen jos lähetään ronskisti pyöristämään.
Toiseksi, dorkat luokkakaverini ottivat sen kiinni ja koittivat heittää sitä huppuuni.
Kolmanneksi, bussi ei tullut.
Neljänneksi, palaa kohtaan kolme ja makustele sitä.

Siinä seisoin, juna-aseman edessä pysäkillä kelloa katsellen, 12:15, kohta se tulee ja pääsen aikaisin kotiin.
Olin nuori ja naiivi.
Seisoin siinä vielä puoli yksi, miettien että se on varmaan jäänyt ruuhkaan.

 Seisoin siinä vielä kello kaksikymmentä vaille yksi.

Kello viittä vaille yksi.

Viittä yli yksi.

Koko ajan ihmiset ympärilläni nousivat kukin omiin busseihinsa, onnellisina, autuaan tietämättöminä tuskastani, ja katseista joita jokaiseen ohi ajavaan linja-autoon loin, vähän tähän malliin:

Ja jostain syystä niitä ihmisiä katsoessani päässäni alkoi soimaan Justin Bieberin That should be me.

No sitten se bussi suvaitsi tulla, tai ei se ollut se jota olin koko ajan odottanut koska ilmeisesti ufot sieppasi sen kuskin tai jotain mutta JOKA TAPAUKSESSA bussi tuli ja pääsin kotiin. Seisoskeltuani tunnin verran turhaan aurinkonpaisteessa, nälkä vatsassa kurnien ja ajatus nurkan takana olevasta panetteriasta takaraivossa ilkkuen, mutta kuitenkaan uskaltamatta lähteä vartiopaikaltani koska se ois niin mun tuuria että se bussi tulisi sillä sekunnilla kun en enää venaa siinä.

Kun pääsin kotiin olin väsynyt, nälkäinen ja kettuuntunut.
Mutta koulussa oli kivaa.

"for-chet-ta, käsitätkö"

Täällä olen tasan kolme viikkoa nyt ollut. Oisko juhlan paikka vai mitä.
Nyt ei löydy inspistä oikeen mihinkään erikoiseen niin saatte selostuksen miten normipäivä täällä toimii.

Koulu alkaa joka päivä kello kahdeksan ja joudun heräämään puoli kuusi koska ainoa sopiva bussi täältä Novaraan menee kymmentä vaille seittemän. En vaan ole kovin haka noissa aamuherätyksissä ja joka aamu huomaan nousevani ylös vasta kuudelta eli mulla on kolme varttia aikaa saada itseni valmiiksi. Hupsista.
Nuo aamubussit on aina ihan täynnä ja kun sanon täynnä meinaan sitä että en muista koska olisin viimeksi päässyt istumaan aamubussissa. Se on kyllä ihan tehokas herätys kun pitää pitää penkin kahvoista henkensä edestä kiinni koska tällä Bellinzago-Novara reitillä on miljoona liikenneympyrää, matka kestää puoli tuntia ja italialaiset kuskit on...... no, italialaisia.
Bussipysäkiltä kävelen yhdelle piazzalle josta hyppään minibussiin joka sitten vie koululle asti. Tuo minibussi on italiaksi navetta muuten. Nippelitiedon nappulatrivia.
Välkkiä on vaan yhdeltätoista ja kahdelta jos muistan oikein. Eli kun pääsee kahdelta ni on vaan yksi välkkä. Ne kestää kymmenen minuuttia että siinä kerkee haukkaamaan jotain haukattavaa. Meidän koulussa on limsa-, kahvi- ja välipala-automaatti että valinnanvaraa kyllä on. Plus yhdeltätoista joku häiskä myy aulassa tuoreita sämplöitä ja muita sellasia.
Koulu loppuu kahdelta paitsi torstaina minulla kahdeltatoista HEHEHE ja perjantaina kolmelta.
Musiikkilukiossa kun pyörin niin melkein joka tunti on jollain tavalla musiikkia, enkä nyt tarkoita sillä tavalla että hei tehdään piiri ja lauletaan nuotiolauluja kitarasäestyksellä vaan sillä teoreettisella tavalla. Maanantaina ja keskiviikkona on teoriatunnit, tiistaina musiikin historia, keskiviikkona teorian lisäksi analyysi ja tulkinta, torstaina on soittotunnit paitsi minulla heh ja perjantaina on laulua ja minulla pianotunti.
Minä kun en ole ikinä musiikkia sillälailla opiskellut opiskellut ja opettajat puhuu naurettavan nopeasti niin olen aina vähän pihalla.

Ainoat tunnit joilla oikeasti pääsen tekemään jotain on enkku.

Iltapäiväbussit on samaa luokkaa kun aamubussit potenssiin kaksi. Koulun jälkeen väsään lounasta jonka nautin Harry Potter kutosen kanssa jonka mukanani raahasin ja ilta kuluu yleensä dataillen ja italiaa opiskellen jos sille päälle satun. Hostporukat tulee seiskan aikaan kotiin ja joskus kasilta on illallinen (PASTAA) joka ei kyllä ainakaan vielä ole kahtaa tuntia kestänyt niinkuin kaikki väittää.
Joskus iltaisin jään kattomaan telkkaria, oon jo tottunut siihen että kaikki on dubattu vaikka se edelleen tuntuu vähän hassulle. Yleensä kyllä meen ruuan jälkeen suihkuun niin pääsen ajoissa nukkumaan. Mainitsinko jo aikaisesta herätyksestä.

Ajattelin alottaa jonkun harrastuksen sitten kun handlaan kieltä vähän enemmän. Novarassa on kuulemma monta eri tanssistudiota että eiköhän sieltä jotain keksi.

"pi-at-to, tajuatko"

Lähettäkää mulle ideoita mistä kirjoittaisin vai haluatteko muka pelkkiä mitä tänään tein-postauksia.

Meillä oli tuplatunti enkkua heti aamulla mikä meinaa sitä että suurimmalla osalla meni hermo kun eivät handlaa, mikä taas meinaa sitä että minä opin paljon kirosanoja.

Musta tuntuu että sitten kun tuun takasin Suomeen en koske pastaan ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen.
Sitä syödään täällä joka päivä. Oikkiasti joka päivä.
Pastaa lounaalla pastaa illallisella pastaa tomaattikastikkeessa pastaa parmesaanin kanssa pastaa oliiviöljyn kera pastakyljyksiä pastamuhennosta pastapaistosta pastapateeta pastaa pastan päällä pastakastikkeessa ja jälkkäriksi pastasorbettia.
No ei ihan mutta melkein ja kyllä on pastan lisäksi muutakin mutta pasta.

Onnistuin muuten nukahtamaan tänään fyssantunnilla äiti oletko ylpeä minusta.
Väsytti niin kamalasti ja mietin että voisin hiukan lepuuttaa silmiä tässä vähän aikaa ja sitten havahduin vähän ajan päästä siihen kun joku aivasti. Opettaja ei kyllä huomannut mitään mutta minun vieressä naureskeltiin ja kysyttiin oliko hyvät torkut.

HEITTÄKÄÄ VEIKATEN KUKA PÄÄSEE TORSTAISIN KAHDELTATOISTA
Ei Katja et sinä.
Minun pianotunti siirrettiin perjantaille ja lopputulos on tämä ja ai että elämä on ihanaa.

"col-tel-lo, ymmärrätkö"

Vähän ikävä Fazerin keksimurusuklaata.
Ja minun koiria.

Mun pulpetin alla oli tänään hämähäkki. Eikä mikään rimppakinttu suomihäkki vaan läskisääri paksukainen joka syö sun säären yhdellä puraisulla. Meinasin kuolla mutta onneksi yksi sankari vei sen ulos. Tosin vasta sitten kun olin saanut vartin verran huutaa niille että viekää se pois mun silmistä kun ne vaan nauroi. Sadistit.

Enkunopettaja alkaa pitään mulle italiantunteja keskiviikkoisin. Tänään oli ensimmäinen.
Kas miten hukkaan näyttää menneen viime vuoden italianopinnot kun en mitään näköjään muista. Paitsi cosa bevi eli mitä juot eikä sillä hirveän pitkälle pötkitä kun ei olla Suomessa.
Sillä aikaa kun opettaja kävi monistamassa mulle pari tehtävää, tuli muutama luokkatoveri kettuilemaan kysymään miten menee. Olin just saanu kirjotettua vihkoon La casa é bella (talo on kaunis) mitä oli sitten tarkotus taivutella suuntaan jos toiseenkin.
Ja niillähän oli kamalan hauskaa kun sen näkivät.

"Sitä ollaan siirrytty astetta haasteellisempiin !"
"Eikö toi oo vähän turhan vaikee noin alussa ?"
"Kuin kauan meni ku mietit ?"

Ja sitten vähän hakkasin penaalilla.

Tänään vikalla tunnilla enkunopettaja piti pienen testin jotta näkee minkätasoisia nää tyypit on.
Hostsisko varotti viikko sitten että vaihto-oppilaalta kysytään jonkin verran apua kokeissa.

Vaihto-oppilaalta kysytään jonkin verran apua kokeissa.
Kysytään jonkin verran apua
Jonkin verran

You kidding me ?
Siinä oli hittovie neljä päätä mun paperia kyyläämässä niin etten itse nähnyt edes kirjoittaa.

"sballatissimo."

Minun koulu on raadollisuudesta ulkoasustaan huolimatta ihan hirveän kiva paikka ja rakastan näitä ihmisiä jo nyt.
.....Huomenna saatan tosin vihata koulua koska meillä on liikuntaa. Keskellä päivää. Ilman Juuliaa. En osaa kuvitella liikkatuntia ilman Juuliaa ankst kenen kanssa minä nyt lusmuan.

Meillä oli tänään jotain musiikkijuttua nimeltä Teoria & Analyysi wat en tajunnut mitään koska se opettaja puhui erittäin nopeasti jopa italialaisasteikolla ja sitten kysyin yhdeltä kääntäjältäni mitä täällä tapahtuu eikä se tajunnut sen enempää kuin minäkään niistä kiekuroista joita opettaja taululle taiteili joten istuimme molemmat tyhminä takarivissä.

Tunnin lopuksi opettaja kävi kaikkien nimet läpi nimilistasta ja laukoi supervaikeita kysymyksiä supernopeasti jokaiselle supererikseen koska super ja sitten kun se sanoi minun nimen väärin enkä tajunnut mitään koska torkuin. Sitten vierustoverini selitti että olen vaihto-oppilas ja se opettaja sanoi jaahas mitä ihmettä minä teen musiikkilukiossa kun en kerran soita mitään soitinta ja että menee tunnin jälkeen keskustelemaan rehtorin kanssa että minkämoinen vaihto-oppilas muka olen ja että kyllä minunkin pitää jotain täällä tehdä eikä vain istua ja olla osallistumatta.

 

Mutta ennen kuin minä pääsin aukomaan sanaista arkkuani, toverini kertoi tälle opettajalle että ei kouluaan voi valita ja olen ollut täällä vasta viikon enkä ymmärrä mitään ja siksi minä vain istun osallistumatta.

(MIHIS OSALLISTUT KUN ET PUHU ITALIAA EIKÄ OPETTAJAT ENGLANTIA HELVETTI)

Se opettaja sanoi ahaa ja okei ymmärrän mutta silti katsoi minua kuin pahemman luokan lintsaria.

Hermo meni mutta kukapa täällä suomenkielisten kirosanojen päälle tajuaisi. Vielä.

wat

Laadin tässä joutessani havainnollistavan paint-piirroksen siitä miten homma toimii liikennevaloissa venaillessa. Nuo mustat boksit on autoja eikö sitä muka huomaa.

Muu eurooppa:

Italia:

Muualla Euroopassa vihreä valo meinaa sitä, että mene, ja punainen sitä, että älä mene. Täällä vihreä meinaa että mene ja punainen että mene ihmeessä. Lisää tähän yhtälöön vielä mopoilijat jotka menee sieltä mistä mahtuu tai saattaa mahtua ja pyöräilijät joille jalankulkijat on lähinnä ylitsepäästäviä esteitä.

TÄNÄÄN OLI ENSIMMÄINEN KOULUPÄIVÄ
Taidelukion musiikkipuoli. Friikkejä idässä ja lännessä. Sovin joukkoon ku nyrkki silmään. Italiassa ollaan samassa luokassa saman porukan kanssa päivästä toiseen vuodesta vuoteen ja vaan opettajat vaihtuu tunneittain. Minun luokka on ihan mukava, mitä nyt yhden päivän jälkeen osaa sanoa.
EN OLE TOTTUNUT SIIHEN ETTÄ TUNTEMATTOMAT OVAT YSTÄVÄLLISIÄ JA JUTTELEVAT GUYS OLEN SUOMALAINEN CALM THE FUCK DOWN
Mutta olivat ystävällisiä ja juttelivat ja kysyivät kaikkea ja oikein mukavia. Mitään en tajunnut mitä opettajat puhui paitsi että joku haluaa että luen joskus kalevalaa tunnilla. Wat.
Semmosta. Koulua joka päivä kahdeksasta kahteen paitsi perjantaina kolmeen. Pitää herätä varttia vaille kuusi että kerkiän bussiin joka menee kymmentä vaille seitsemän.
Minun koulunkäynti Suomessa oli tosiaan sillälailla että menin aikasintaan kymmeneksi ja pääsin viimeistään yhdeltä.
NO MUTTA luokkakaverit on kivoja.
Nyt menen tekemään pitsaa hostsiskon kanssa. Italia, duh.

että mitenkä.

Viikon verran myöhässä tämäkin mutta eipä anneta tuon lannistaa.

JOTENKA viime tiistaina Italiaan saavuin, eksyin Rooman lentokentällä koska siellä ei voi olla eksymättä mutta lopulta löysin WEPin eli sen järjestön tyypit ja sain hengähtää. Olin perillä kymmeneltä aamulla ja kahdelta vasta oli lähtö hotellille eli sain kestää kolmenkymmenen asteen kuumuutta neljä tuntia. Olin melkein ensimmäinen siellä, siellä oli minun lisäksi vain yksi aussipoika joka kovasti ilostui minut nähdessään koska se on suomifani. Meni aika lepposasti muiden venailu kun opetin sen sanomaan kiitos ja hyvää päivää. Perkeleen se jo osasi.
No sitten kun vihdoin päästiin lähtemään hotellille kaksi tuntia myöhässä koska japsien lento viivästyi niin heti nähtiin kuinka hyvin asiat toimii täällä, ravattiin varmaan neljä kertaa lentokenttän parkkipaikkaa edestakaisin koska siinä bussijutussa oli jotain hässäkkää. Meitä oli tosiaan 53 plus ohjaajat ja kaikilla pari matkalaukkua raahattavana.
Kun vihdoin saavuttiin hotellille saatiin avaimet ja huonekaverit arvottiin, minun kanssa nukkui aussi Rachel, brasilialainen Ana ja belgialainen Lea. Mukavia kovin.
Siellä sitten vietettiin neljä päivää, orientaatioksiko sitä kutsuttiin, joka päivä oli joku luento säännöistä ja siitä miten olla hyvä vaihto-oppilas ja sitä rataa paitsi perjantaina oltiin koko päivä Roomassa kiertelemässä. NÄHTIIN KOLOSSEUMI.

SE ON JÄÄTÄVÄ JA SIELLÄ TUULI.

Oli rento reissu tuo orientaatio. Minä olin ainoa suomalainen ja oikeastaan ainoa koko pohjoismaista ja sen huomasi. Kaikki hirveen mukavia. Heti kun aivastin kuului kuorossa bless you.

ROOMASSA OLI KUUMA, JA KUN SANON KUUMA, MEINAAN ETTÄ KUUMA.
Eikä pelkästään minulla (vaikka minä olin aina ensimmäinen joka alkaa kädellä leyhytellä) vaan ihan kaikilla vaikka kaikki kettuilikin siitä että katoppa siinä on meidän suomalainen päässy tropiikkiin ja tunkivat jääpaloja niskaan ja sanoivat että noniin joko tuntuu kotoisammalle. Hieno oli porukka.

Lauantaina sitten herätys puoli kuusi, varttia yli seitsemän lähti bussi juna-asemalle ja sieltä junalla kuka minnekin. Meitä tuli viisi Milanoon. Kolmen tunnin matka. Saatiin nukkua univelkaa pois koska tuo viimeinen yö hotellilla ei oikeen nukuttanut vaan kaikki juoksentelivat ympäriinsä ja leikittiin piilosta. Joo me ollaan kahdeksantoista.
Milanossa tavattiin hostperheet ja olipa ehkä jännittävin juttu ikinä. Poskipusujen jälkeen sanottiin heipat muille vaihtareille ja taas junalla Novaraan josta sitten edelleen autolla Bellinzagoon. Nätti paikka.

Huomenna mennään hostsiskon kanssa Milanoon sen kaverin synttäreille, autoin tänään kakun teossa eli nuolin kaikki lusikat puhtaaksi.