keskiviikko 19. syyskuuta 2012

"col-tel-lo, ymmärrätkö"

Vähän ikävä Fazerin keksimurusuklaata.
Ja minun koiria.

Mun pulpetin alla oli tänään hämähäkki. Eikä mikään rimppakinttu suomihäkki vaan läskisääri paksukainen joka syö sun säären yhdellä puraisulla. Meinasin kuolla mutta onneksi yksi sankari vei sen ulos. Tosin vasta sitten kun olin saanut vartin verran huutaa niille että viekää se pois mun silmistä kun ne vaan nauroi. Sadistit.

Enkunopettaja alkaa pitään mulle italiantunteja keskiviikkoisin. Tänään oli ensimmäinen.
Kas miten hukkaan näyttää menneen viime vuoden italianopinnot kun en mitään näköjään muista. Paitsi cosa bevi eli mitä juot eikä sillä hirveän pitkälle pötkitä kun ei olla Suomessa.
Sillä aikaa kun opettaja kävi monistamassa mulle pari tehtävää, tuli muutama luokkatoveri kettuilemaan kysymään miten menee. Olin just saanu kirjotettua vihkoon La casa é bella (talo on kaunis) mitä oli sitten tarkotus taivutella suuntaan jos toiseenkin.
Ja niillähän oli kamalan hauskaa kun sen näkivät.

"Sitä ollaan siirrytty astetta haasteellisempiin !"
"Eikö toi oo vähän turhan vaikee noin alussa ?"
"Kuin kauan meni ku mietit ?"

Ja sitten vähän hakkasin penaalilla.

Tänään vikalla tunnilla enkunopettaja piti pienen testin jotta näkee minkätasoisia nää tyypit on.
Hostsisko varotti viikko sitten että vaihto-oppilaalta kysytään jonkin verran apua kokeissa.

Vaihto-oppilaalta kysytään jonkin verran apua kokeissa.
Kysytään jonkin verran apua
Jonkin verran

You kidding me ?
Siinä oli hittovie neljä päätä mun paperia kyyläämässä niin etten itse nähnyt edes kirjoittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti