buon natale !

Että hyvää joulua vaan ! Täällä joulu on oikeasti vasta kun siellä on joulupäivä. Käytiin morottamassa isovanhempia ja ne puhuu erittäin milanolaisittain eli en tajunnut melkein mitään. Jouluateria syödään sekä lounalla että illallisella ja kinkkua ei ole vaan täällä syödään lammasta. Luultavasti myös pasta löytää tiensä ruokapöytään muodossa jos toisessakin.

Eilinen meni sängyllä koti-ikävää ulvoen ja fazerin suklaata syöden (kiitos äiti ja muut höperöt, arvostan teitä ihmisinä) ja illalla tuli Mamma Mia telkkarista joten katsoin sen yläkerrassa viltteihin kääriytyneenä edelleen suklaata syöden. Vaihdoin kielen englanniksi koska dubbaus saa mun korvani vuotamaan verta.
Viime viikko oli viiminen kouluviikko ja sangen lepposa, tiistaina oli joulukonsertti (musiikkilukio, duh). Koulun jälkeen mentiin heti konservatorioon, siellä oli kolmesta neljään kenraaliharkat ja neljästä viiteen oli aikaa vaihtaa vaatteet ja meikata. Viideltä oli konsertti. Mulla ei ollut paljon tekemistä koska en soita mitään joten lauloin vaan kuorossa kaksi biisiä ja muuten istuin eri mukavavalla penkillä ja kattelin kun muut hermoili.
Kattokaa saatte videon

 

Hostisä ei oo mikään tekniikan ihmelapsi joten outo zoomailu ja heiluminen kuuluu asiaan.

Torstai oli viiminen varsinainen koulupäivä ja kattokaa kun mun hissanope on parempi kuin teidän kaikki opettajat yhteensä

Se tuli aamulla ennen tuntia ja sanoi että sille tuli tiistaina niin paha mieli kun sanoin etten mee kotiin jouluksi niin se osti minulle pienen joululahjan että hyvää joulua. 

Sydän suli, varsinkin kun tuo kirja ei oo pelkkää italiaa vaan siinä on enkunkielinen käännös myös. Olen sivulla neljäkymmentäseitsemän.

Perjantaina ei menty meidän kouluun vaan mentiin artisticoon joka on se varsinainen koulu koska musiikkipuoli on vaan alajaoke haarauma erillinen. Tai jotain. Artistico on se jossa oltiin eka kouluviikko syyskuussa ennen kuin musiikkipuoli muutti toiseen rakennukseen. 

No sinne mentiin ja se on niin sokkelo että pää alkoi särkeä ja roikuin ihmisten hihoissa ja repuissa etten eksy. Siellä olisi kuulemma ollut tarkotus olla eri tehtäviä mutta mehän ei tehtäviä tehdä ikinä joten pojat kaivo kitarat esiin ja koko päivä kahdeksasta kahteentoista meni näppärästi siihen kun istuttiin tyhjässä luokkahuoneessa ja huudettiin eri biisejä kolmen kitaran säestyksellä.

Kahdeltatoista käveltiin takaisin meidän kouluun ja sielläkin oli tarkotus olla lukkarin mukaan kuoro- ja soittotunnit. 

Mutta kun päästiin sinne niin meiltä kysyttiin että mitäs pitsaa otatte.

Tilattiin sitten kakskytyksi pitsaa kotiinkuljetuksella kouluun ja siinä venaillessa laulettiin vähän lisää ja sitten kun pitsat tuli niin mentiin luokkaan ja melkein tukehduttiin pitsaamme kun nauratti kaikki.

On sitä maailmanlopun päivää tylsemminkin vietetty. 

Kun kello tuli kolme muut lähti soittotunneille ja minä läksin kotiin mutta sitä ennen halittiin ja pussattiin poskelle koska me ollaan Italiassa ja sanottiin hyvää joulua.

Lauantaina mentiin Milanoon Feden kanssa, piti ostaa hostporukoiden joululahjat koska asiat on mukava jättää viime tippaan.

Tämä tässä on paikka jossa juna pysähtyy aina matkalla Novarasta Milanoon.

Saatte myös pikaisen kuvan Milanon vaatimattomasta tuomiokirkosta.

Saatte parempia kuvia siitä sitten kun itsekin saan. Sattu oleen vaan kännykkä mukana.

Pääsin myös suurimpaan H&Mään jossa olen ikinä ollut oikeasti se oli niin iso et eksyin enkä ehtinyt käymään kuin alimman kerroksen läpi vaikka olin siellä sentään kaksi tuntia. 

Ens kerralla kohteena toinen kerros.

Ostin ulkopuolella olevasta turistikojusta myös I♥Milano hupparin koska niin turistit tekee.

Me lähdetään uudeksivuodeksi taas vuorille ja toivottavasti muistan ottaa kameran mukaan.

Mut hyvää joulua teille kaikille sinne missä on lunta !

"ma sei finlandese"

Nyt on kuulemma jo joulukuu mut en oo itse sisäistänyt tätä kun eikö syyskuu ollut vielä eilen.
Aika menee kamalan nopeesti, huomenna olen ollut täällä tasan kolme kuukautta.
Arvatkaa mitä tänään tapahtui.
No mä kerron.

Heräsin puoli kuusi, torkutin kuuteen asti, nousin ylös kymmentä yli ja huomasin sen olevan ihan yhtä huono idea kuin jokaisena menneenäkin aamuna. Jotenkin vaan uskottelen itelleni et ehdin tekemään mun puolentoista tunnin aamutoimet puolessa tunnissa.
Melkein juoksin (melkein) bussipysäkille, missasin ekan, missasin tokan, missasin kolmannen mutta neljänteen ehdin. En ole tosin mennyt tällä neljännellä ennen ja siinä matkalla jossain kohtaa jo mietin että olenko horroksessani onnistunut nousemaan väärään bussiin koska se kääntyi väärään suuntaan liikenneympyrässä. Olin tosin liian väsynyt välittämään joten mietin vaan että soitan sit päätepysäkillä hostpapalle et viittitkö tulla hakeen.
Mut ei se sit ollukaan väärä bussi ja päädyin Novaraan ihan oikeelle pysäkille.

No sitten kun päästiin kouluun niin käytiin vaan kääntymässä luokassa koska ulkona oli lämpimämpi (plus kaksi astetta). Sitten italian ope tuli sanomaan et lämmitys ei toimi, saatte lähtee kotiin. Ja minä sain taas kuulla heittoja että "paitsi Sariana kun se on suomalainen niin ei sen ole kylmä".
Täällä on kuulemma sellanen laki että jos luokassa on alle kahdeksantoista plusastetta niin ei ole koulua. Tai jotain.

Joten lähdettiin käppäilemään takas keskustaan että päästään kotiin. Mulle opetettiin siinä matkalla jotain fraaseja napoliksi (etelän murre on niin erilaista että sille on oma nimi).Oli jengillä hauskaa kun minä yritin toistaa perässä.
Ne joiden junat tai bussit meni myöhemmin menivät kaffelle mutta minulla ei ollut hajuakaan koska mun seuraava bussi menee joten lähdin asemalle odottelemaan ja sain seuraksi yhden kaverin jonka juna meni vartin päästä. Opetti lisää napolia.

Olin kymmeneltä aamulla takasin kotona ja ajattelin että voisin ottaa pienet torkut ja sitten heräsin yhdeltä kun hostporukat tuli kotiin lounalle.
Tarinan opetus on että lähettäkää mulle villasukkia postissa täällä on kylmä.
Sunnuntaina jo otettiin joulukuusi esiin ja minusta se on ihan liian aikaista ja se koristeltiin ihan väärässä järjestyksessä mutta maassa maan tavalla.
Ja minä olin tietysti oma ihana itseni ja ripustin joulupalloja kuusen lisäksi kaikkialle mihin yletyin. Myöhemmin hostsisko kulki mun jalanjäljissä ja otti niitä pois ovenkahvoista ja kaapinkahvoista ja lampuista ja vessan peilin nauloista ja avainkoukuista ja naulakosta ja ikkunan saranoista mihin ne saa kätevästi killumaan ja maljakoista kun ei ne tänne kuulu
KUULUUPAS JOULU ON KAIKKIALLA
KAIKKIALLA MA SANON
Ei kyllä tunnu yhtään joululle vielä. Kun ei ole lunta eikä kukaan laula joululauluja.
Paitsi minä vähän.

wat vol.2

Tänään oli vapaapäivä koska opettajat meni lakkoon.
Ne on menossa lakkoon myös viikon päästä.
Että mä rakastan tätä paikkaa.
Vaikkakin ilmeisesti vapaapäivä meinaa Italiassa vaan sitä että jes kuusi ekstratuntia opiskeluun.
Mutta minä voin aina välillä vedota siihen että on koti-ikävä ja heittää suomalaisvaihteen päälle ilman että kukaan kyselee.
Toisin sanoen oon vaan hengannu koko päivän onepiece päällä ja kattonu koneelta koko Sinkkuelämään kakkoskauden sängyltä käsin.

Mutta eilen oli kerrassaan jännittävä päivä !
Oli ekat kunnon harkat siihen musikaaliin, koko eka tunti vaan tanssittiin jotain helppoa askelsarjaa

ja mitä tahansa olette italiaanoista kuulleet niin tanssia ne ei osaa

mut sit ku oli vielä jotain puol tuntia jäljellä ni se tanssiope viittas mut keskelle salia ja alko järjestelemään jengiä mun ympärille. Seisoin siinä keskellä vähän hämilläni ja se ope sanoi et joo sinä oot sitten laulaja !
Olen kykenemätön kuvaamaan mun reaktiota joten antaa gifien kertoa enemmän kuin tuhat kirosanaa. Se oli jotain näiden väliltä.

Tämä on joko tosi siistiä tai tosi kamalaa. Mut sentään en laula yksin.

Huudatin niitä biisejä (jotka kuulemma ovat vasta alustavia valintoja) koko eilisen päivän seittemään asti ku vähä treenasin. Toivottavasti naapuritkin tykkää tästä settilistasta koska nä seinät on häiritsevän ohuet.
Hostsisko sano kotiintullessaan että etupihan portille asti kuulee et mua vähä laulattaa.

palataksemme ristinollan äärelle

Tänään matikan/fyssantunnilla päätin olla taas eri aktiivinen ja katsokaa mihin asiat johtivat.

Tässä siis mitä tunnilla oli määrä tehdä, yksi kaksipuolinen moniste jotain yhtälöitä ja yksi kaksipuolinen moniste sanallisia fyssantehtäviä. Älkää marisko laadusta kun kerrankin jaksoin oikeasti ladata kuvia.

Tässä kaikki mitä ehdin kopioida taululta sain laskettua.

Ja tässä mitä hairahduin tekemään loput kolme varttia vierustoverin kanssa. Huomatkaa edistys pelilautatilanteessa, minun käsivarteni on vaihtunut oikeaan paperiin. Minä pelasin ristiä ja se nollaa, saatte katsoa itse kumpi vei. Minun ylpeys on vähän heikoilla juuri nyt.

Finaali ja lopputulos. Jos kysyt että kumpi nyt sitten voitti niin tuun ja räjäytän sun postilaatikon.

Oppipahan poika vähä suomalaisia kirosanoja. Välillä hakkasin päätä pulpettiin kun hävisin niin tyhmällä tavalla ja sekös sitä dorkaa nauratti. Sitten meille tuli kiire piilottaa kaikki todistusaineisto koska opettaja huomasi mekkalan ja tuli kysymään että kuinkas finnica pärjää. Hymyilin herttaisesti ja sanoin että suunnilleen samalla tavalla kuin Suomessa, johon se vastasi "eli et mitenkään hehe". Rakastan sitä opea.

"perche sei stupida."

On se nyt piru kun ei saa olla bloggaamattakaan rauhassa.
Olen melkein halunnut kirjottaa monta kertaa muttakun ei ole minkäänlaista inspistä niin en halua koska siitä tulee niin väkinäistä. Mutta jos sitä nyt ennenkuin aletaan kirveitä heilutella.

Alotetaanko vaikka siitä faktasta että olen ollut täällä nyt kaksi kuukautta ja kaksi päivää. Ymmärrän ilostuttavan paljon italiaa. Puhuminen vielä takkuaa mut yritänpä silti. Koulussa kaverit on ihanan kannustavia, heti kun puhun edes vähäsen italiaa niin bravissima vaikka aksenttini onkin karsea.
Ja karseasta puheenollen, päivä päivältä huomaan miten enkun aksenttini vaan huononee ja huononee. Välillä tekee mieli lyödä itseäni enkuntunnilla kun luen jotain tekstipätkää pääni sisällä ja havahdun siihen kuin italialaiselta kuulostan. Jopa pääni sisällä. En kestä.
Jopa yksi jenkkivaihtari sanoi että sen aksentti alkaa muistuttamaan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän italialaisturistia. Repikää siitä.

ILOISIA UUTISIA !
Koska meillä ei tosiaan ole sitä liikkasalia ja täällä etelässäkin alkaa tulemaan talvi, meillä ei ole enää liikuntatunteja.
Arvatkaa mitä me aletaan työstää liikkatuntien tilalla ?
MUSIKAALIA
Musiikkilukio, duh. Jotkut on sitä vastaan en mä haluu tanssii angst mut mieluummin minä laulan kaksi tuntia kuin juoksen eläkeläisten suosimaa pikkuista puistoa viisi kertaa ympäri. Ilman taukoja.

Viime viikolla kun opettaja kertoi tästä rojektista, kaikki oli varmoja että se on joku High School Musical wohoo. Eli tänään kun saavuttiin sinne tanssistuodiolle (joka oli ehana paikka) niin kaikki (pojat mukaan lukien) veti ihan täysillä Breaking freetä.

Tänään ei vielä tehty mitään muuta kun jotain suunniteltiin mutta ens viikolla kuulemma alkaa tanssitreenit !

ristiä, nollaa ja kuvankin liitin

Välillä täällä kun koulussa jotkut kyselevät tästä vaihtojutusta niin huomaan kuin vähän nää tuntee koko vaihto-oppilassysteemiä. Ei ilmeisesti mitenkään yleistä että joku lähtisi vaihtoon. Esim isäntäperhe on jotain niin vaikeaa selittää ja näköjään ymmärtää kun minä en puhu tarpeeksi italiaa eikä ne senkän vertaa englantia.

"Eli sä asut jonkun perheen luona täällä ?" Joo.
"No onko sulla sisaruksia ?" Täällä vai Suomessa ?
"Häh" Että isäntäperheessä vai ihan oikiassa perheessä Suomessa ?
"Molemmissa." Täällä hostsisko ja Suomessa pikkuveli.
"Ai sul on sisko ja veli ?" Eikun sisko on vaan täällä perheessä.
"Siis sun sisko on täällä ?" Eikun siinä perheessä jossa punkkaan on tytär joka on minun hostsisko.
"No mis sun veli on ?" No siellä Suomessa.
"Mut mitä sun sisko täällä tekee ?"

Olen muuten niin tottunut tähän miten nää selittää käsillään niin kovin että pitää pärstäänsä varoa jos ihan vieressä seisoo ja alan itekin oppimaan !
Varokaa siis naamavärkkiänne ku tuun takasin.
Mitäs mitäs. Tänään olin erittäin aktiivinen fyssantunnilla ja onnistuin taas torkahtamaan. Havahduin siihen kun nuo kaksi dorkaa alkoivat pelaamaan ristinollaa minun käsivarrella.

ON VAIKEA SAADA HYVÄ KUVA VASURILLA U FEEL ME

 Mikäs perkeleen pelilauta minä olen.
Ja koska nää teinit saa mutkin tuntemaan itseni nuoreksi taas niin minä liityin luonnollisesti mukaan. Hävisin vaikka oli kotikenttäetu ja kaikkea.

Minua kehuttiin tänään !
Laulutunnilla oli koe jostain joululaulusta mikä vedetään joulujuhlassa ja jakauduttiin pareiksi ja mentiin pianon viereen missä molemmat opettajat kuunteli muun luokan mukana ja sattus noin niinkun jännittään.
Ja minä sain ysin ja opettaja sanoi että olen hyvä oppilas kun olen aina mukana ja ja yritän vaikken ymmärräkään kaikkea mitä mulle haastellaan ja sanoi että minulla on kaunis ja vahva ääni
ja antakaa mun leijua tän kerran kun on niin harvinaista tämä. Suomessa mua kehuttaisiin koulussa vaan unenlahjoista.

KOHTA ON JOULU

ʘ‿ʘ

Tiistai on kyllä viikon pisin päivä.

Ensin kaksi tuntia hissa/filosofiaa, sitten kaksi tuntia liikuntaa ja sitten kaksi tuntia taidehistoriaa.
Yhtä suurta tuplatuntia koko päivä. Hissa/filosofia menee niin hitaasti koska väsymys ja tekemisen puute. Liikuntatunti menee niin hitaasti koska, no, koululiikunta.
Enkä tiedä olenko jo tästä kertonut enkä jaksa tarkistaa koska olen laiska mutta kertaushan on opintojen naapuri tai jotain. Niin että tänä vuonna ei ole liikuntasalia lainkaan (syy ei ole selvinnyt mutta varmaan samantapainen kun kaikki muutkin syyt miksi asiat ei täällä mene ihan Strömsön malliin) joten tunnit hoidetaan yhdessä puistossa jossa on tosi näppärä pelata jalkapalloa ja juosta lenkkiä. Kuuletteko mun vilpittömän innostuksen.
Liikuntasalittomus meinaa myös pukuhuoneettomuutta ja suihkuttomuutta.
Vaatteet siis vaihdetaan luokassa ennenkuin marssitaan sinne puistoon ja kas kun meidän luokka onkin maan tasalla pirun suurine ikkuinoineen joista kuka tahansa ohi kulkeva ei voi olla näkemättä sisään. Nää vaatteidenvaihdot on aina aika strategisesti haastavia.
Pukuhuoneettomuutta suurempi paha on kuitenkin se suihkuttomuus. Kuvitelepa palaavasi liikuntatunnilta luokkaan ja istuvasi kaksi tuntia taidehistorian parissa huoneessa, jossa kymmenen fudisottelusta sangen hikistä miehenalkua on juuri vaihtanut vaatteensa käymättä suihkussa siinä välissä, tunkenut hikiset pelipaitansa reppunsa tunkkaisiin uumeniin, josta aina vetoketjun avautuessa lehahtaa ilmoille toksisia huuruja.
Siitä on huumori hyvin kaukana. Mut onneksi on tosiaan isot ikkunat ilmanvaihtoa silmälläpitäen.

Mut taidehissasta vasta huumori kaukana onkin. Se opettaja liikkuu samoissa kaliibereissa McGarmiwan kanssa; nauru ja pälätys lakkaa ihan seinään sillä sekunnilla kun se astuu luokkaan.

Tiedättekö sen tunteen kun pitää olla hiljaa mutta jotenkin se tieto alkaa vähän naurattaa ja sitä on niin tuskaa pidätellä koska tiedän että jos hajoaisin niin varmasti se heittäisi ulos tai huutaisi enkä minä pidä siitä että minulle huudetaan mutta se naurun pidättely on niin tuskaa. Varsinkin kun jotkut huomaa että minä taistelen ankarasti  hajoamista vastaan niin niitäkin alkaa naurattaa ja sitten pitää välttää katsekontaktia noin loppuelämän verran.

Semmosta mun tiistaipäiviin.

equazione di secondo grado

Keskiviikkona mentiin kouluun vasta kymmeneksi ah god bless näiden koulusysteemien toimimattomuutta.
Viimeviikolla koin epätavallisia ylpeydenhetkiä koska meitsi oli ihan mukana matikantunnilla.
Matikantunnilla.
Ensin kun opettaja meni taululle kirjottamaan otsikon ja jotain yhtälöitä piirtelemään niin mietin vaan että joo ei MUTTA SITTEN NÄIN TOISEN ASTEEN YHTÄLÖN RATKAISUKAAVAN ILMESTYVÄN TAULULLE
Ja ilostuin koska se on varmaan ainoa asian jonka matikasta handlaan. Kaveritkin vattuili yllättyi kun kerrankin pääsin tekemään jotain muutakin kuin torkkumaan istumaan ja ihmettelemään.
JA OPETTAJA SE VASTA ILOINEN OLI
Se tarkisti minun tehtävät tunnin lopuksi ja sanoi että kaikki oli oikein ja heitti yläfemman ja sanoi että kyllähän tää suomalainenkin matikkaa osaa !
En kokenut tarvetta kertoa mun matikankurssien tasasesta vitossuorasta.
On kyllä rento ope. Yleensä vaan naureskelee kun minä tuijotan taulua kuin lehmä uutta veräjää.

Tosin nuo ylpeyden hetket ovat jo takanapäin kun vaihdettiin aihetta johonkin geometriaan tai jotain ja olen taas tavallisen kujalla.

Nojoo siinä teille pikku iltasatu koska en jaksa kirjottaa enempää. Kestäkää se tai hajotkaa sinne oravanpyöräänne.

hups

Tämä oli hyvin raskas päivä.
Jotenkin kun aamulla herätessään ajattelee että wow tästä tulee hyvä päivä niin niille käy niin että ei ollenkaan hyvä.
Ensinnäkin, koulun vessassa oli hämähäkki. Miekkavalaan kokonen jos lähetään ronskisti pyöristämään.
Toiseksi, dorkat luokkakaverini ottivat sen kiinni ja koittivat heittää sitä huppuuni.
Kolmanneksi, bussi ei tullut.
Neljänneksi, palaa kohtaan kolme ja makustele sitä.

Siinä seisoin, juna-aseman edessä pysäkillä kelloa katsellen, 12:15, kohta se tulee ja pääsen aikaisin kotiin.
Olin nuori ja naiivi.
Seisoin siinä vielä puoli yksi, miettien että se on varmaan jäänyt ruuhkaan.

 Seisoin siinä vielä kello kaksikymmentä vaille yksi.

Kello viittä vaille yksi.

Viittä yli yksi.

Koko ajan ihmiset ympärilläni nousivat kukin omiin busseihinsa, onnellisina, autuaan tietämättöminä tuskastani, ja katseista joita jokaiseen ohi ajavaan linja-autoon loin, vähän tähän malliin:

Ja jostain syystä niitä ihmisiä katsoessani päässäni alkoi soimaan Justin Bieberin That should be me.

No sitten se bussi suvaitsi tulla, tai ei se ollut se jota olin koko ajan odottanut koska ilmeisesti ufot sieppasi sen kuskin tai jotain mutta JOKA TAPAUKSESSA bussi tuli ja pääsin kotiin. Seisoskeltuani tunnin verran turhaan aurinkonpaisteessa, nälkä vatsassa kurnien ja ajatus nurkan takana olevasta panetteriasta takaraivossa ilkkuen, mutta kuitenkaan uskaltamatta lähteä vartiopaikaltani koska se ois niin mun tuuria että se bussi tulisi sillä sekunnilla kun en enää venaa siinä.

Kun pääsin kotiin olin väsynyt, nälkäinen ja kettuuntunut.
Mutta koulussa oli kivaa.

"for-chet-ta, käsitätkö"

Täällä olen tasan kolme viikkoa nyt ollut. Oisko juhlan paikka vai mitä.
Nyt ei löydy inspistä oikeen mihinkään erikoiseen niin saatte selostuksen miten normipäivä täällä toimii.

Koulu alkaa joka päivä kello kahdeksan ja joudun heräämään puoli kuusi koska ainoa sopiva bussi täältä Novaraan menee kymmentä vaille seittemän. En vaan ole kovin haka noissa aamuherätyksissä ja joka aamu huomaan nousevani ylös vasta kuudelta eli mulla on kolme varttia aikaa saada itseni valmiiksi. Hupsista.
Nuo aamubussit on aina ihan täynnä ja kun sanon täynnä meinaan sitä että en muista koska olisin viimeksi päässyt istumaan aamubussissa. Se on kyllä ihan tehokas herätys kun pitää pitää penkin kahvoista henkensä edestä kiinni koska tällä Bellinzago-Novara reitillä on miljoona liikenneympyrää, matka kestää puoli tuntia ja italialaiset kuskit on...... no, italialaisia.
Bussipysäkiltä kävelen yhdelle piazzalle josta hyppään minibussiin joka sitten vie koululle asti. Tuo minibussi on italiaksi navetta muuten. Nippelitiedon nappulatrivia.
Välkkiä on vaan yhdeltätoista ja kahdelta jos muistan oikein. Eli kun pääsee kahdelta ni on vaan yksi välkkä. Ne kestää kymmenen minuuttia että siinä kerkee haukkaamaan jotain haukattavaa. Meidän koulussa on limsa-, kahvi- ja välipala-automaatti että valinnanvaraa kyllä on. Plus yhdeltätoista joku häiskä myy aulassa tuoreita sämplöitä ja muita sellasia.
Koulu loppuu kahdelta paitsi torstaina minulla kahdeltatoista HEHEHE ja perjantaina kolmelta.
Musiikkilukiossa kun pyörin niin melkein joka tunti on jollain tavalla musiikkia, enkä nyt tarkoita sillä tavalla että hei tehdään piiri ja lauletaan nuotiolauluja kitarasäestyksellä vaan sillä teoreettisella tavalla. Maanantaina ja keskiviikkona on teoriatunnit, tiistaina musiikin historia, keskiviikkona teorian lisäksi analyysi ja tulkinta, torstaina on soittotunnit paitsi minulla heh ja perjantaina on laulua ja minulla pianotunti.
Minä kun en ole ikinä musiikkia sillälailla opiskellut opiskellut ja opettajat puhuu naurettavan nopeasti niin olen aina vähän pihalla.

Ainoat tunnit joilla oikeasti pääsen tekemään jotain on enkku.

Iltapäiväbussit on samaa luokkaa kun aamubussit potenssiin kaksi. Koulun jälkeen väsään lounasta jonka nautin Harry Potter kutosen kanssa jonka mukanani raahasin ja ilta kuluu yleensä dataillen ja italiaa opiskellen jos sille päälle satun. Hostporukat tulee seiskan aikaan kotiin ja joskus kasilta on illallinen (PASTAA) joka ei kyllä ainakaan vielä ole kahtaa tuntia kestänyt niinkuin kaikki väittää.
Joskus iltaisin jään kattomaan telkkaria, oon jo tottunut siihen että kaikki on dubattu vaikka se edelleen tuntuu vähän hassulle. Yleensä kyllä meen ruuan jälkeen suihkuun niin pääsen ajoissa nukkumaan. Mainitsinko jo aikaisesta herätyksestä.

Ajattelin alottaa jonkun harrastuksen sitten kun handlaan kieltä vähän enemmän. Novarassa on kuulemma monta eri tanssistudiota että eiköhän sieltä jotain keksi.

"pi-at-to, tajuatko"

Lähettäkää mulle ideoita mistä kirjoittaisin vai haluatteko muka pelkkiä mitä tänään tein-postauksia.

Meillä oli tuplatunti enkkua heti aamulla mikä meinaa sitä että suurimmalla osalla meni hermo kun eivät handlaa, mikä taas meinaa sitä että minä opin paljon kirosanoja.

Musta tuntuu että sitten kun tuun takasin Suomeen en koske pastaan ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen.
Sitä syödään täällä joka päivä. Oikkiasti joka päivä.
Pastaa lounaalla pastaa illallisella pastaa tomaattikastikkeessa pastaa parmesaanin kanssa pastaa oliiviöljyn kera pastakyljyksiä pastamuhennosta pastapaistosta pastapateeta pastaa pastan päällä pastakastikkeessa ja jälkkäriksi pastasorbettia.
No ei ihan mutta melkein ja kyllä on pastan lisäksi muutakin mutta pasta.

Onnistuin muuten nukahtamaan tänään fyssantunnilla äiti oletko ylpeä minusta.
Väsytti niin kamalasti ja mietin että voisin hiukan lepuuttaa silmiä tässä vähän aikaa ja sitten havahduin vähän ajan päästä siihen kun joku aivasti. Opettaja ei kyllä huomannut mitään mutta minun vieressä naureskeltiin ja kysyttiin oliko hyvät torkut.

HEITTÄKÄÄ VEIKATEN KUKA PÄÄSEE TORSTAISIN KAHDELTATOISTA
Ei Katja et sinä.
Minun pianotunti siirrettiin perjantaille ja lopputulos on tämä ja ai että elämä on ihanaa.

"col-tel-lo, ymmärrätkö"

Vähän ikävä Fazerin keksimurusuklaata.
Ja minun koiria.

Mun pulpetin alla oli tänään hämähäkki. Eikä mikään rimppakinttu suomihäkki vaan läskisääri paksukainen joka syö sun säären yhdellä puraisulla. Meinasin kuolla mutta onneksi yksi sankari vei sen ulos. Tosin vasta sitten kun olin saanut vartin verran huutaa niille että viekää se pois mun silmistä kun ne vaan nauroi. Sadistit.

Enkunopettaja alkaa pitään mulle italiantunteja keskiviikkoisin. Tänään oli ensimmäinen.
Kas miten hukkaan näyttää menneen viime vuoden italianopinnot kun en mitään näköjään muista. Paitsi cosa bevi eli mitä juot eikä sillä hirveän pitkälle pötkitä kun ei olla Suomessa.
Sillä aikaa kun opettaja kävi monistamassa mulle pari tehtävää, tuli muutama luokkatoveri kettuilemaan kysymään miten menee. Olin just saanu kirjotettua vihkoon La casa é bella (talo on kaunis) mitä oli sitten tarkotus taivutella suuntaan jos toiseenkin.
Ja niillähän oli kamalan hauskaa kun sen näkivät.

"Sitä ollaan siirrytty astetta haasteellisempiin !"
"Eikö toi oo vähän turhan vaikee noin alussa ?"
"Kuin kauan meni ku mietit ?"

Ja sitten vähän hakkasin penaalilla.

Tänään vikalla tunnilla enkunopettaja piti pienen testin jotta näkee minkätasoisia nää tyypit on.
Hostsisko varotti viikko sitten että vaihto-oppilaalta kysytään jonkin verran apua kokeissa.

Vaihto-oppilaalta kysytään jonkin verran apua kokeissa.
Kysytään jonkin verran apua
Jonkin verran

You kidding me ?
Siinä oli hittovie neljä päätä mun paperia kyyläämässä niin etten itse nähnyt edes kirjoittaa.

"sballatissimo."

Minun koulu on raadollisuudesta ulkoasustaan huolimatta ihan hirveän kiva paikka ja rakastan näitä ihmisiä jo nyt.
.....Huomenna saatan tosin vihata koulua koska meillä on liikuntaa. Keskellä päivää. Ilman Juuliaa. En osaa kuvitella liikkatuntia ilman Juuliaa ankst kenen kanssa minä nyt lusmuan.

Meillä oli tänään jotain musiikkijuttua nimeltä Teoria & Analyysi wat en tajunnut mitään koska se opettaja puhui erittäin nopeasti jopa italialaisasteikolla ja sitten kysyin yhdeltä kääntäjältäni mitä täällä tapahtuu eikä se tajunnut sen enempää kuin minäkään niistä kiekuroista joita opettaja taululle taiteili joten istuimme molemmat tyhminä takarivissä.

Tunnin lopuksi opettaja kävi kaikkien nimet läpi nimilistasta ja laukoi supervaikeita kysymyksiä supernopeasti jokaiselle supererikseen koska super ja sitten kun se sanoi minun nimen väärin enkä tajunnut mitään koska torkuin. Sitten vierustoverini selitti että olen vaihto-oppilas ja se opettaja sanoi jaahas mitä ihmettä minä teen musiikkilukiossa kun en kerran soita mitään soitinta ja että menee tunnin jälkeen keskustelemaan rehtorin kanssa että minkämoinen vaihto-oppilas muka olen ja että kyllä minunkin pitää jotain täällä tehdä eikä vain istua ja olla osallistumatta.

 

Mutta ennen kuin minä pääsin aukomaan sanaista arkkuani, toverini kertoi tälle opettajalle että ei kouluaan voi valita ja olen ollut täällä vasta viikon enkä ymmärrä mitään ja siksi minä vain istun osallistumatta.

(MIHIS OSALLISTUT KUN ET PUHU ITALIAA EIKÄ OPETTAJAT ENGLANTIA HELVETTI)

Se opettaja sanoi ahaa ja okei ymmärrän mutta silti katsoi minua kuin pahemman luokan lintsaria.

Hermo meni mutta kukapa täällä suomenkielisten kirosanojen päälle tajuaisi. Vielä.

wat

Laadin tässä joutessani havainnollistavan paint-piirroksen siitä miten homma toimii liikennevaloissa venaillessa. Nuo mustat boksit on autoja eikö sitä muka huomaa.

Muu eurooppa:

Italia:

Muualla Euroopassa vihreä valo meinaa sitä, että mene, ja punainen sitä, että älä mene. Täällä vihreä meinaa että mene ja punainen että mene ihmeessä. Lisää tähän yhtälöön vielä mopoilijat jotka menee sieltä mistä mahtuu tai saattaa mahtua ja pyöräilijät joille jalankulkijat on lähinnä ylitsepäästäviä esteitä.

TÄNÄÄN OLI ENSIMMÄINEN KOULUPÄIVÄ
Taidelukion musiikkipuoli. Friikkejä idässä ja lännessä. Sovin joukkoon ku nyrkki silmään. Italiassa ollaan samassa luokassa saman porukan kanssa päivästä toiseen vuodesta vuoteen ja vaan opettajat vaihtuu tunneittain. Minun luokka on ihan mukava, mitä nyt yhden päivän jälkeen osaa sanoa.
EN OLE TOTTUNUT SIIHEN ETTÄ TUNTEMATTOMAT OVAT YSTÄVÄLLISIÄ JA JUTTELEVAT GUYS OLEN SUOMALAINEN CALM THE FUCK DOWN
Mutta olivat ystävällisiä ja juttelivat ja kysyivät kaikkea ja oikein mukavia. Mitään en tajunnut mitä opettajat puhui paitsi että joku haluaa että luen joskus kalevalaa tunnilla. Wat.
Semmosta. Koulua joka päivä kahdeksasta kahteen paitsi perjantaina kolmeen. Pitää herätä varttia vaille kuusi että kerkiän bussiin joka menee kymmentä vaille seitsemän.
Minun koulunkäynti Suomessa oli tosiaan sillälailla että menin aikasintaan kymmeneksi ja pääsin viimeistään yhdeltä.
NO MUTTA luokkakaverit on kivoja.
Nyt menen tekemään pitsaa hostsiskon kanssa. Italia, duh.

että mitenkä.

Viikon verran myöhässä tämäkin mutta eipä anneta tuon lannistaa.

JOTENKA viime tiistaina Italiaan saavuin, eksyin Rooman lentokentällä koska siellä ei voi olla eksymättä mutta lopulta löysin WEPin eli sen järjestön tyypit ja sain hengähtää. Olin perillä kymmeneltä aamulla ja kahdelta vasta oli lähtö hotellille eli sain kestää kolmenkymmenen asteen kuumuutta neljä tuntia. Olin melkein ensimmäinen siellä, siellä oli minun lisäksi vain yksi aussipoika joka kovasti ilostui minut nähdessään koska se on suomifani. Meni aika lepposasti muiden venailu kun opetin sen sanomaan kiitos ja hyvää päivää. Perkeleen se jo osasi.
No sitten kun vihdoin päästiin lähtemään hotellille kaksi tuntia myöhässä koska japsien lento viivästyi niin heti nähtiin kuinka hyvin asiat toimii täällä, ravattiin varmaan neljä kertaa lentokenttän parkkipaikkaa edestakaisin koska siinä bussijutussa oli jotain hässäkkää. Meitä oli tosiaan 53 plus ohjaajat ja kaikilla pari matkalaukkua raahattavana.
Kun vihdoin saavuttiin hotellille saatiin avaimet ja huonekaverit arvottiin, minun kanssa nukkui aussi Rachel, brasilialainen Ana ja belgialainen Lea. Mukavia kovin.
Siellä sitten vietettiin neljä päivää, orientaatioksiko sitä kutsuttiin, joka päivä oli joku luento säännöistä ja siitä miten olla hyvä vaihto-oppilas ja sitä rataa paitsi perjantaina oltiin koko päivä Roomassa kiertelemässä. NÄHTIIN KOLOSSEUMI.

SE ON JÄÄTÄVÄ JA SIELLÄ TUULI.

Oli rento reissu tuo orientaatio. Minä olin ainoa suomalainen ja oikeastaan ainoa koko pohjoismaista ja sen huomasi. Kaikki hirveen mukavia. Heti kun aivastin kuului kuorossa bless you.

ROOMASSA OLI KUUMA, JA KUN SANON KUUMA, MEINAAN ETTÄ KUUMA.
Eikä pelkästään minulla (vaikka minä olin aina ensimmäinen joka alkaa kädellä leyhytellä) vaan ihan kaikilla vaikka kaikki kettuilikin siitä että katoppa siinä on meidän suomalainen päässy tropiikkiin ja tunkivat jääpaloja niskaan ja sanoivat että noniin joko tuntuu kotoisammalle. Hieno oli porukka.

Lauantaina sitten herätys puoli kuusi, varttia yli seitsemän lähti bussi juna-asemalle ja sieltä junalla kuka minnekin. Meitä tuli viisi Milanoon. Kolmen tunnin matka. Saatiin nukkua univelkaa pois koska tuo viimeinen yö hotellilla ei oikeen nukuttanut vaan kaikki juoksentelivat ympäriinsä ja leikittiin piilosta. Joo me ollaan kahdeksantoista.
Milanossa tavattiin hostperheet ja olipa ehkä jännittävin juttu ikinä. Poskipusujen jälkeen sanottiin heipat muille vaihtareille ja taas junalla Novaraan josta sitten edelleen autolla Bellinzagoon. Nätti paikka.

Huomenna mennään hostsiskon kanssa Milanoon sen kaverin synttäreille, autoin tänään kakun teossa eli nuolin kaikki lusikat puhtaaksi.