"non ho capito."

Ja ihan mukiinmenevää vappua.
Minä olen tässä nyt viikon verran saanut talsia sen parisen kilsaa bussiasemalta kouluun, jonka ennen menin sillä navetalla. Sillä koulukyydillä.
Se lakkautettiin viime tiistaina koska jengi ei maksanut lippujaan joten sitä ei ollut varaa ylläpitää.
Eipä tuo haittaa aamuisin kun ei ole kiire kävellä, mut iltapäivällä on vain kakskyt minuuttia aikaa ikävästi. Perjantaisin vartti.
Nyt on kyllä satanut ihan lahjakkaasti mut odotan vaan niitä iltapäiviä kun aurinko porottaa täydeltä teholta selkää vasten kun minä puikkelehdin ruuhkasten liikennevalojen poikki ja taistelen hengestäni kilpaa muiden jalankulkijoiden kanssa ehtiäkseni täpötäyteen bussiin jonka ilmastointi ei toimi. Siinä saa loppukevään viettää puoli tuntia joka iltapäivä lämpöhalvauksen kourissa.

Ja pee äs, nyt jos olet Jassu tai muuten reipas kävelijä niin kerron että toiset meistä eivät ole.
Toiset meistä tosiaan tarvitsevat vähintään kaksikymmentä minuuttia kahden ja puolen kilsan matkalle, kolmekymmentä jos kuulokkeista tulee monta hidasta biisiä peräkkäin.

Arvaa muuten kuka maanantaina aamukahdeksalta koululle sateessa käveltyään ihmetteli vartin verran kun ketään luokkalaisista ei näy missään, ja kuka samainen kuka meni vahtimestarilta kysymään et missä kaikki on.
Arvaa myös kenelle samaiselle kenelle kerrottiin et meidän luokka menee sinä päivänä kymmeneksi.
Vahtimestari sanoi että joku opettaja kyllä sanoi siitä viime viikolla, mutta minä olen satavarma että minä en ole kuullut mitään ja uskokaa pois että tällaisen asian minä muistaisin.

Ja arvaa piruuttas myös kuka ajatteli silloin jaella katkeruuden sävyttämiä luuvitosia pitkin luokkaa myöhemmin samana päivänä ja kyseenalaistaa täälläluotuja toverisuhteitaan.
Koska minkälaiset kaverit pimittää tiedonjyvää jonka takia oisin vonut nukkua tunnin pidempään ?
Vaikka kyllähän se kaksituntinen meni iha lepposasti vahtimestarin kanssa kahvitellessa ja pianoläksyjä harjotellessa.
Sitten kymmeneltä olin jengiä vastassa luokan ovella ja sanoin niille että "kukaan ei sitten viitsinyt mainita" ja hetken katsoivat hämmentyneinä kunnes näin hehkulampun syttyvän yksitellen päidensä päälle.
Sitten ne syytteli hetken verran toisiaan ja sitten tarjosivat minulle kahvin maatista ja me ollaan kavereita taas.
Ja viime viikolla kuulemma meidän luokalle kyllä mainittiin tästä, mutta sattumoisin just sillä tunnilla kun minä olen toisella puolen koulua enkunopen kanssa italian kielioppia pänttäämässä. Eikä kenellekään tullut mieleen valaista myös minua.

Lisään huomenna kuvia Venetsiasta koska huomenna on vapaapäivä hoho.